Ensimmäinen vuoteni Substackissa

5 vinkkiä aloittelevalle Substackaajalle

Siitä on noin vuosi, kun polkaisin tämän Substackin pystyyn. Kiertotie onneen oli syntynyt jo paljon aiemmin; olin kirjoitellut n. 10 postausta joskus vuonna 2018, mutta tuntui silloin hankalalta aloittaa uutta blogia tyhjästä, ilman lukijakuntaa. Substackissa seuraajia on löytynyt ihan kivasti (vuoden aikana n. 60, joka suomalaiselle blogille on minusta ihan ok määrä) ja orgaanisesti, sen suuremmin mainostamatta. Ihan sellainen normaali toisten kommentointi ja restackaaminen, Notejen kirjoittelu yms. on tuonut seuraajia. Kaipa se algoritmikin jotenkin toimii. Jos olisin aktiivisempi ja strategisempi, seuraajamäärätkin varmasti kasvaisivat, mutta toistaiseksi ei ole ollut jaksamista sellaiseen. Toisaalta kirjoitan myös marginaalista, eikä tavoitteenani olekaan suuren yleisön kosiskelu. Tämä on Kiertotie onneen ja oikotie on se, joka yleensä ihmisiä kiinnostaa.

Jaksamista ei ole ollut myöskään siihen tahtiin, jota alkuun ajattelin. Tavoitteena oli kirjoittaa postaus viikossa, mutta sellainen pakotus tuntuu liikaa työltä. Lopulta päätin minimiksi, että postaan joka kuun alussa edellisen kuun onnen hetkiä, ja sen lisäksi vähintään yksi postaus väliin. Siihen olen päässyt, välillä kahteenkin. Ideoita on niin paljon, että tällä tahdilla menee ikuisuus kirjoittaa ne kaikki, joten ehkä jossain vaiheessa tulee aktiivisempi aika.

Kirjoittamiselle on ollut muun muassa tällaisia esteitä.

En ole harrastanut ollenkaan postausten kirjoittamista säilöön, mikä on ehkä ollut virhe. Prosessini on se, että kirjoitan aina edellisenä päivänä luonnoksen, ja seuraavana käyn vielä tekstin läpi ja lisään kuvat. Olisihan se kiva, jos olisi joku pankki, josta postauksia julkaista. Huomaan kuitenkin, että ne harvat tekstit jotka olen kirjoittanut “säilöön”, tuntuvat parin viikon päästä jo väljähtäneiltä. Siispä mennään tällaisella carpe diem-ajatuksella. Eletään reunalla.

Tavoitteeni on ensisijaisesti kehittyä kirjoittajana, ja se väljähtäminenkin kertoo siitä, että kehittymistä tapahtuu. Haluaisin löytää oman ääneni myös tällaisten asiatekstien kirjoittamisessa — fiktiossa sen olen jo löytänyt. Kirjoitin aikanaan LiveJournal-blogia kaikenlaisista arjen kommelluksista aidolla äänelläni (puhekielineen kaikkineen), ja ihan sen tason vapauteen en täällä pääse. Mutta haluaisin edes jonkin paikan, jossa pohdiskella omaa elämääni ja tätä maailmaa.

Katson välillä kateellisena muiden Substackeja ja sitä, kuinka joku käsittelee samojakin aiheita mutta paljon akateemisemmin, lähdeviitteineen kaikkineen¹. Samaan tasoon en kuitenkaan edes yritä päästä. Haluan säilyttää sellaisen vapauden ja helppouden. Joo, saatan joskus heittää jonkun faktan, joka olisi hyvä vielä tarkistaa ja lähteistää, mutta luotan siihen, että a) lukija on kuullut sen jo jostain muualta (pohdintani kun eivät ole mitään superuniikkeja) tai b) tarvittaessa voin kaivaa lähteen, jos joku kysyy. Kirjoitan myös vahvasti omasta lähtökohdastani, omia pohdintojani, ja vaikka aion kirjoittaa vaikkapa perustulosta, niin siitäkin täysin mutulla. En ole toimittaja, vaan pohdiskeleva ihminen. Näkisin, että tällaisellekin on tarvetta.

Tällaisissakin puitteissa tuli vuoden aikana kirjoitettua.

Asiat, joista kirjoitan, eivät myöskään ole mitään uusia. Niistä ovat kirjoittaneet jo antiikin kreikkalaiset (kuten Seneca). Mutta hitto kun ei maailma ole uskonut näitä muinaisia ajattelijoita, ja kaikki on edelleen pielessä! Siispä toistelen muiden sanomisia, suodattuneena oman näkökulmani läpi.

Substack sopii omaan etanavauhtiini hyvin. Postausten katselumäärissäkin huomaa, että ne kertyvät hitaasti, ei tuntien vaan päivien aikana. Se on lohduttavaa, kun en aina jaksa kommentoida heti minulle tulleisiin kommentteihin, tai luen itse jonkun postauksen viikon-pari myöhässä ja sitten tuntuu nololta kommentoida tai jakaa joku “ikivanha” postaus. Mutta onneksi Substack on armollinen, kaiken saa tehdä omaan tahtiin eikä tarvitse olla tunnin sisään reagoimassa.

Viisi vinkkiä aloittelevalle Substackaajalle

Suomi-substackissa oli kai pieni piikki juuri vuosi sitten. Sen jälkeen olen nähnyt epäilyjä, oliko Substack vain hetken buumi, joka meni jo. Oma näkemykseni on, että ei se ohi mennyt, vaan kasvaa vain hitaammin. Substack on kuitenkin aika marginaalisen joukon juttu (vrt. Instagram tai TikTok), joka vaatii käyttäjältään tiettyä keskittymiskykyä ja lukutaitoa. Ei pitkien tekstien kirjoittamisella mitenkään pääse samoihin tykkäys- ja katsojamääriin kuin näteillä kuvilla ja lyhyillä, koukuttavilla videoilla, eikä ole tarkoituskaan. Substack on nähdäkseni jotain syvempää, pohdiskelevampaa, ehkä tuulahdus 2010-luvun blogeista tai 1900-luvun sanomalehdistä. Jotain, joka mahdollistaa kirjoittamisen jatkamisen tässä videon valtaamassa someajassa.

Siispä jos harkitset vielä Substackin perustamista (ja ehkä ajattelet, että nyt on liian myöhäistä, olisi pitänyt aloittaa kaksi vuotta sitten), niin tässä muutamia vinkkejä:

1. Laita ne tervetuloviestit kuntoon. Tämä perusohje on tullut itselleni monta kertaa vastaan ja myhäilin tyytyväisenä, että minä sentään muokkasin heti tervetuloviestin. Mutta hitto vie, huomasin monen kuukauden jälkeen, että olin muokannut tervetuloviestin maksaville tilaajille (joka ei ollut minulla edes päällä), ja ilmaistilaajille lähti se karmea Substackin oletusviesti.

2. Tilaajia saa Substackin kautta, kun kommentoi, kirjoittelee noteja, seuraa muita. Tässä saa oman blogisivun lisäksi kaupan päälle myös yhteisön ja somen. Siihen voi osallistua sen verran, kuin itse haluaa ja jaksaa. Lisäksi Substack-blogit ovat myös avoimia kaikille sähköpostin tai selaimen kautta, vaikkei sovellusta käyttäisikään.

3. Aitous on se, millä täällä pärjää. 2010-luvun blogibuumi johti lopulta siihen, että kaikki oli kaupallista yhteistyötä. Suomen kieli on sen verran rikasta, että tekoälyllä tai mainostarkoituksessa tehdyn tekstin haistaa kilometrien päästä, enkä usko että tällä alustalla sellaista katsotaan kovin hyvällä.

4. Periaatteessa Substackin ansaintalogiikka mahdollistaa sen, että rahaa voisi tulla suoraan lukijoilta, joten kaupalliset yhteistyöt tai muu mainostaminen ei ole välttämätöntä. Toisaalta varsinkin suomeksi kirjoitettaessa veikkaan, ettei sillä ole mahdollista saada kuin joitain hilusia. Eli rahan tai maineen kiilto silmissään tätä ei kannata tehdä.

5. Älä kyttää katselumääriä. Alkuun niitä voi tulla vain muutama. Substackissa ja suomeksi kirjoittaessa lukijakunta ei ole välttämättä suurensuurta, jos seuraajia ei jo valmiiksi siirrä toiselta alustalta. Pienenkin lukijakunnan kanssa voi silti tuntea kirjoittaneensa jotakin merkittävää.

Top 3 kirjoitukseni

Kun katselen postausten tilastoja, niin huomaan, että työhön tai oikeastaan työn tekemättömyyteen liittyvät postaukset ovat menestyneet parhaiten. Voi myös olla, että otsikointi on niissä onnistuneempaa. Onnen hetket menestyvät huonoiten, mutta näin oletinkin jo postaustyypin keksiessäni. Haluan silti jatkaa niitä, koska a) niitä on kiva tehdä, b) haluan jonkun paikan, jossa saan puhua sillä hetkellä innostavista asioista, ja koska c) niitä tehdessä olen myös oppinut miettimään, millaiset asiat elämässä jäävät mieleen ja tuovat sitä onnellisuutta.

1. Kuten vaikkapa tämä Loops & Flows:in teksti tuottavasta ihmisestä:

Homo productivus – vain tuottava ihminen on olemassa